Tove Donner, Snellmanin possukuiskaaja

Kokemus, näkemys, asiantuntemus ja ihmisläheinen lähestymistapa. Snellmanin Lihanjalostuksen kenttäedustajat ovat elintarvikealan eturintamassa tärkeinä lähettiläinä edistämässä lihatalon ja tuottajien välistä yhteistyötä. Tässä ketjussa maalahtelainen Tove Donner on ehdoton avainpeluri.

Donner on Snellmanin alkutuotannon sikatilavalmentaja, ja tälle päivälle hänellä on sovittuna tarkistus- ja päivityskäynti pohjanmaalaiselle Ulf Kullaksen yhdistelmätilalle. Oravaisten kylän keskustan viilettäessä ikkunan ulkopuolella Donner laskeskelee päässään vuoden aikana kertyviä ajokilometrejä.

– Auto ja kannettava tietokone ovat minun konttorini. Pelkästään työajoa sekä tiloille että Pietarsaaren toimipisteeseen tulee varmasti noin parikymmentätuhatta kilometriä vuodessa, hän summaa.

Donner on arvokas kenttäkontakti sianlihantuottajien suuntaan, hän vastaa omalta osaltaan noin 50–70 tilan seurannasta vuositasolla. Snellmanin alkutuotannon kenttätiimin osalta Suomi on jaettu alueisiin, joten suomenruotsalaiselle Donnerille ruotsinkielisen Pohjanmaan tuottajakenttä istuu luonnollisesti hänen työkuvaansa.

Tiloilla vieraillaan säännöllisesti

Siffris gård on Ulf Kullaksen perhetila, jossa porsaita on isännän muistikuvan mukaan ollut jo yli sata vuotta. Tänä päivänä tila on menestyvä ja sopivan kokoinen yhdistelmätila, jonka yhteistyö Snellmanin kanssa ulottuu vuosien taakse.

Yksityiskohtainen hygienian huomioiminen ja omat tautiturvallisuuden takaavat metodit tulevat aikoinaan itsekin sikalaa pyörittäneellä Tove Donnerilla selkeästi selkärangasta. Näitä asioita ei tarvitse miettiä.

– Sikatiloilla tautiturvallisuus on äärimmäisen tärkeää, joten vaatteet vaihdetaan aina. Tilan omilla haalareilla mennään. Itse suojaan myös käteni ja hiukseni, en varsinaisesti suojatakseni siis itseäni, vaan lähinnä suojatakseni tilan eläimiä minulta, hän täsmentää.

Selkeärakenteisessa ja hyväkuntoisessa sikalassa osastot ovat jaoteltu iän mukaan, ja matka vie ensimmäisenä porsitusosastolle, jossa vapaaporsituksessa syntyvät maatiaispossut viettävät elämänsä ensimmäiset kuusi viikkoa.

Ulf esittelee toimintaa, päivittää viime aikojen tapahtumia ja vastailee Toven esittämiin kysymyksiin toimintaan liittyen. Tove itse livahtelee possuparkourmaisen jäntevästi häkkirakenteiden ja karsinoiden parissa päästäkseen asian ytimeen, tarkastelemaan Kullaksen tilan pikkupossuja lähietäisyydeltä.

Syynissä tarkastuskäynnin yhteydessä ovat pikkuporsaiden kehitys ja kasvu, tilojen siisteys ja toimivuus sekä emakon vointi porsituksen yhteydessä. Yksi suuri vapaaporsituksen etu on se, että se suosii maatiaispossun lajinomaista pesärakentamiskäyttäytymistä.

Tove Donner tekee merkintöjä papereihinsa ja matka jatkuu osasto osastolta eteenpäin. Välikasvattamon asukkaat ovat tulleet osastolle noin 30 päivän ikäisinä ja eivät huomioi karsinaan hypännyttä valmentajaa ensin lainkaan. Pikkuhiljaa kuitenkin haalarinlahjetta onkin napsimassa noin tusinan verran terhakoita ja uteliaita pikkupossuja.

– Tämä on oikeastaan erinomaista käytöstä, ja merkki terveistä possuista. Tutkimiskäyttäytyminen on erittäin luonteenomaista, ja ne tykkäävät tutkia minua ihan hampaita myöten, toteaa Donner naurahtaen.

Tarkastuskäynti lähenee loppuaan sisältäen vielä piipahduksen lihasikaosastolla, jossa ruokintaolot, vedenpaineet, sorkat ja virikemateriaalit vielä käydään läpi yhdessä tuottajan kanssa.

Jotta meillä olisi kotimaista lihaa tulevaisuudessakin

Paperityösessio päättää käynnin virallisen osuuden, tilakäynnin jälkeen Donnerin tie vie pohjoiseen. Pietarsaaressa odottaa Snellmanin Lihanjalostuksen alkutuotannon teuraskonttori ja monta mukavaa jälleennäkemistä. Elämä kentällä voi joskus olla vähän yksinäistä, joten työkavereiden näkeminen on tärkeä henkireikä.

– Piipahdan tasaisin välein täällä Pietarsaaressa, varmaan viikoittain vähän riippuen vuodenajasta. Meidän tuottajakentässämme on kuitenkin todella paljon liikkuvia osia, joten on hyvä olla selvillä siitä, miten edetään, että yhteinen sävel löytyy, toteaa Donner lopuksi.

Tove Donnerin tie sikatilavalmentajaksi ei ole se ehkä tyypillisin urakehityksen esimerkki, mutta kaupunkilaisesta nuoresta naisesta on vuosien saatossa kehkeytynyt melkoinen ”possukuiskaaja” Snellmanin työkalupakkiin. Itse hän toivoo, että oma esimerkki inspiroisi muitakin lähtemään töihin kotimaisen elintarviketeollisuuden ja alkutuotannon pariin.

– Me Snellmanilla nojaamme vahvasti sinivalkoiseen, laadukkaaseen alkutuotantoon suomalaisilla perhetiloillamme. Haluamme omalta osaltamme huolehtia siitä, että meillä on kotimaista lihaa nyt ja tulevaisuudessa. Pääsen omassa työroolissani päivittäin todistamaan sitä, miten sitoutuneet tuottajat tekevät kaiken tämän mahdolliseksi. Heidän pyyteetön työnsä eläinten hyvinvoinnin eteen on kulttuuriteko jo itsessään. Toivottavasti nuoret sukupolvet ymmärtäisivät tämän asian, ja näkisivät maaseudun tulevaisuuden työkenttänään, Donner päättää.